Blogin nimi viittaa Benedict Andersonin metaforaan, jonka mukaan kansakunnat uneksivat itsensä sekä mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton romaaniin Terra Sonâmbula (Unissakävelijämaa). Unissakävelijämaan uneksinta jatkuu yhä ja kuten olettaa sopii välillä kovin rauhattomana, kiistoissa, seremonioissa, kaduilla, keskusteluissa, musiikissa...

perjantai 14. lokakuuta 2011

Suomi ja Kiina hääräävät Mosambikissa

Ylen ykkösaamussa kerrottiin tänään, että Suomi auttaa Mosambikia suojelemaan metsiään, joita uhkaavat laajat aukkohakkuut, hupeneminen ja metsäpalot. Laittomilla hakkuilla pyritään täyttämään erityisesti Kiinan voimakkaasti kasvavaa puun tarvetta. Metsäasiantuntemuksellaan Suomi tahtoo edistää myös kestävää metsätaloutta. Mainiota, että Suomi auttaa pitkäaikaista kumppanimaataan, mutta silti luonnon ystävänä huolestuttaa, kun katsoo meidän talousmetsiämme ja metsiemme puutteellista suojelua. Metsäteollisuus kyllä vakuuttaa Suomen metsätalouden olevan kestävää ja vastustaa säännönmukaisesti suojelun lisäämistä. Suomen puupellot eivät kuitenkaan kulkijan aisteja hivele eikä nykymittainen suojelu riitä metsäekologienkaan mukaan esimerkiksi hidastamaan lajien kuolemaa. Olisikin tärkeää, että asiantuntija-apu olisi riittävän monipuolista, etteivät Mosambikissa hääräisi vain metsätalousmiehet. Mieleen juolahti myös, että missähän kunnossa olisivat nyt Suomen metsät, jos käytössä olisi aikoinaan ollut Kiinan kokoinen omia metsiään suojeleva ja koko maailmalle huonekaluja nikkaroiva markkina.