Blogin nimi viittaa Benedict Andersonin metaforaan, jonka mukaan kansakunnat uneksivat itsensä sekä mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton romaaniin Terra Sonâmbula (Unissakävelijämaa). Unissakävelijämaan uneksinta jatkuu yhä ja kuten olettaa sopii välillä kovin rauhattomana, kiistoissa, seremonioissa, kaduilla, keskusteluissa, musiikissa...

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Coca Cola on paskaa, herra ministeri!

Täytyy myöntää, ettei ollut yllätys kuulla alkukuusta, että Coca Colassa, Pepsissä ja joissakin muissa virvoitusjuomissa on syöpää aiheuttavia aineita. Tiedon tarjosi maailmalle amerikkalainen kuluttajantutkimuslaitos Center for Science in the Public Interest. Ei ollut myöskään yllätys, että virvoitusjuomajätit lähtivät pian maailmanlaajuiseen vastaiskuun levittämään väärää tietoa juomiensa vaarattomuudesta.

Valitettavasti ei ollut myöskään yllätys lukea eilen O País -päivälehdestä, että Mosambikin kauppa- ja teollisuusministeri Armando Inroga rauhoitteli kansaa väittämällä, ettei Coca Cola muka olisi terveydelle vaarallista. Haloo, herra ministeri, lapsikin tietää ettei vettä, sokeria ja lisäaineita sisältävä litku voi olla terveellistä! Itse olen saanut mahani kuralle joka kerta, kun olen juonut täällä Coca Colaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa. Toivon, että nämä kolme kertaa jäävät viimeisiksi.   

Muraali avenida Eduardo Mondlanella.
Ministerillä ei ollut ehkä vaihtoehtoja. Mosambikissa yhtiö on läsnä kaikkialla. On pieniä ja suuria muraaleja sekä TV- Ja katumainoksia, jotka esittävät Coca Colan menestykkäiden ja kauniiden ihmisten juomana, rekoin, kottikärryin, minitaksein ja perinteisesti pään päällä kylmälaukuin maan jokaiseen kolkkaan ulottuva myyntiverkosto ja myös kotimaiset tehtaat. Esimerkiksi vuokraisäntäni informaalissa parakkibaarissa on tarjolla vain olutta ja kokista ja kokista saa jopa sieltä, "missä Judas hukkasi saappaansa", kuten täällä sanotaan, eli Jumalan selän takaa. Kaiken lisäksi noin neljä kertaa halvemmalla kuin oikeasti ravintoaineita sisältäviä juomia.

Euroopan elintarviketeollisuus-lobby on tunnetusti vahva, mutta kuvitelkaapa asetelma, jossa on liikevaihdoltaan moninkertainen virvoitusjuomajätti ja Mosambikin puoliksi lahjoitusvaroilla kyhätty lilliputtibudjetti. Ministeri halunnee säilyttää Coca Colan maassa hinnalla millä hyvänsä, vaikka juoma tuhoaa kansalaisten terveyden, mosambikilaislasten hampaat ja köyhien perheiden talouden ja vaikka juoman kotimaassa Yhdysvalloissa juomajätti joutui muuttamaan reseptiään, ettei olisi saanut pulloihin syöpävaarasta varoittavaa tekstiä. Ymmärrän, että ministeri ei voi olla kertomatta vaarallista valhettaan, mutta tällaisissa tapauksissa meidän intellektuellien ja taiteilijoiden tehtävä on sanoa totuus: anteeksi herra ministeri, mutta Coca Cola on paskaa.

P.S. Mosambikilaisille tiedoksi, että banaanivaltiomaisuutta löytyy myös Suomesta. Taannoinen pääministerimme alentui Coca Cola Zeron suoranaiseksi mannekiiniksi.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Informaalista taloudesta ja maakiistasta

Hyvät lukijat,

Hieman harmittaa, ettei kultainen häkki -kirjoitukseni ole vielä tuottanut yhtään kommenttia. Niin sanottu yhteiskunnallinen interventio toimisi nykyistä paremmin, jos myös kansalaisyhteiskunta reagoisi interventioon. Siispä risut kansalaisyhteiskunnille ja ruusuja ainakin Suomen viralliselle yhteiskunnalle. Unissakävelijät-blogi on nimittäin työntänyt rönsynsä ulkoministeriön Global.Finland -sivustolle. Tässä pari ensimmäistä kirjoitusta:

"Maakiistaa todistamassa"

http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=40864&contentlan=1&culture=fi-FI

Sykloniraporttien yhteenveto "Saappaat viisi meticalia":

http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=242310&contentlan=1&culture=fi-FI&nodeid=40864

Alkuperäiset raportit löytyvät osoitteesta: http://unissakavelijamaasta.blogspot.com/2012_01_01_archive.html


Lämpimin terveisin Afrikan tutkimuksen keskuksen puutarhasisäpihalta, joka tuo mieleeni mauriarkkitehtuurin.

      Janne

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Kultainen häkki eristää kansan ja järjestöihmiset


Keskustelin taannoin erään Suomen ulkoministeriön virkamiehen kanssa, joka valitteli sitä kuinka rajoitettua heidän liikkumisensa täällä Mosambikissa on. Heille kun ei haluta sallia kunnollista tutustumista maan oloihin vaan heitä pidetään kuin kultaisessa häkissä, Polana Cementon sinänsä kyllä mukavissa oloissa.

Mutta mistä kultainen häkki oikeastaan rakentuu? Mosambik on ainakin periaatteessa vapaa ja pitkälti turvallinen maa, joten itselläni ei vapaana tutkijana ole ollut suurempia vaikeuksia tutustua Maputon eikä edes sen perifeerisempien esikaupunkien elämään. Henning Mankellin tunnetuksi tekemän Boanen takana sijaitseva Mahubokin on tullut tutuksi ja sen kanju-juomaa kalebassin puolikkaasta tarjoavat kyläläiset. Syvällisempi tutustuminen vaatii toki aikaa ja kärsivällisyyttä sekä esimerkiksi reisilihaksia. En siis itse näe kultaista häkkiä vaan, antropologi-kollegani ilmaisua lainatakseni, sosiaalisesti rajoitetun "mundo de Mundos" -maailman jossa, paikallisen ravintolan mukaan nimetysti, Maputon ulkomaalaiset ja mosambikilaiset järjestötyöntekijät sekä maan eliitti kohtaavat toisiaan, havaitsematta kadulle jäävää kansaa muuten kuin työstä elpymistä haittaavana ja roinaa kaupustelevana häiriötekijänä. Tässä maailmassa orgasmi-nimisine drinkkeineen ja tiistain pizza-tarjouksineen on vetovoimainenkin puolensa eivätkä monet sieltä pois haluakaan.

Kultainen häkki on silti epäilemättä olemassa jonkinlaiseena rakenteena, mutta ei yhtä konkreettisesti kuin esimerkiksi entisen Neuvostoliiton laajat liikkumiskiellot. Kukaan ei varsinaisesti pakota ketään pysymään Polanan tai Sommerschieldin suljetuissa maailmoissa. Kuitenkin myös ne ulkomaalaiset, jotka ovat kiinnostuneet syvällisemmin tutustumaan Mosambikin sosiaaliseen todellisuuteen, kokevat sen usein lähes mahdottomaksi. Kysyisinkin täällä asuvilta maanmiehiltäni ja ylipäänsä kaikilta kultaisen häkin tunnistavilta, että mikä on näkemyksenne häkin olemuksesta? Voimme siten yhdessä pyrkiä ratkaisemaan häkin ongelmaa, josta on haittaa paitsi tiedonjanoisille ulkomaalaisille toimijoille, myös tavallisille mosambikilaisille, jotka häkin takana jäävät vieraiksi – luvuiksi tilastoihin, bisnesympäristön kaaostekijöiksi tai pelkiksi toimenpiteiden objekteiksi.