Global.Finlandissa menomatkasta Pembaan: Oletteko "maningue nice"?

Pahoittelen kronologista sekavuutta, sillä kirjeitä Cabo Delgadosta ja Maputosta tulee nyt vuorotellen. Olin syys–lokakuussa Cabo Delgadossa aloittamassa varsinaista etnografista kenttätyöprojektiani ja palasin lokakuun lopussa Maputoon toimistohommiin. Tässä menomatkasta Pembaan: 

http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=262400&contentlan=1&culture=fi-FI&nodeid=40864

P.S. Kuvan bussiyhtiön nimi on Maning Nice. Se on Mosambikissa puhuttua portugalia ja tarkoittaa: "erittäin hyvää". Lienee luovan väärinymmärryksen ja Etelä-Afrikan kaivospestien tulosta. Ortografisesti pätevämpi muoto olisi kyllä nähdäkseni "maningue nice". Tyypillinen vastaus kysyttäessä kuulumisia tai luonnehdittaessa hyvää musiikkia, ruokaa tms. 

Vielä torstain lakosta: yhtä suurta perhettä

Kuten 15.11. ja 16.11. kirjoitin, paikallisittain yksinkertaisesti lakoksi ristitty kansalaistoiminta pysäytti lähes kaiken Maputon ja Matolan taloudellisen toiminnan torstaiaamupäivästä lähtien. Myös perjantaina pääkaupunkiseutu toimi korkeintaan puolella teholla, koska monet eivät halunneet ottaa riskiä joutua sumppuun kaupunkiin, mikäli julkinen liikenne jälleen katkeaisi. Toiset kertoivat olevansa liian väsyneitä käveltyään torstaina kotiin, monet varsin pitkän matkan. Lisäksi jotkut käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja jäivät kotiin ilmoittaen Facebook- yms. päivityksissään statuksekseen "loma" (siis lainausmerkeissä).

Rauhallista

Tapahtumat tuskin ylittivät uutiskynnystä Mosambikin ulkopuolella, koska kaikki sujui aivan liian hyvin. Vaikka protestin seuraukset olivat mittavat ja Notícias-päivälehti luonnehti lauantain numerossaan mielenilmauksia väkivaltaisiksi, ei siinä oikeasti käytetty juurikaan väkivaltaa eikä myöskään omaisuutta tuhottu, päinvastoin kuin helmikuun 2008 "chapa-mellakoissa" ja vuoden 2010 "leipäkapinassa". Minibusseja ei tietenkään päästetty läpi barrikadeista, mutta yksityisautot kulkivat häiriöttä koko päivän. On kyseenalaista, että väkivallattomuuden takana olisi ollut vain poliisin ansiokas ennalta ehkäisevä toiminta, kuten päivälehdet O País (16.11.) ja Notícias (17.11.) uutisartikkeleissaan väittivät. En myöskään usko, että kännykkäliikenteen katkeaminen tai katkaisu olisi rauhoittanut protestia, kuten O País otaksui. On vähintään yhtä todennäköistä, että niin poliisi kuin mielenosoittajatkin välttelivät provokaatiota vuoden 2010 tapahtumista viisastuneina.

Katupoikien kapina

Protestin aktiivisista toimijoista pääosa lienee ollut lähiöissä asuvia informaaleja työntekijöitä ja katukauppiaita, joita oikeissa töissä oleva vähemmistö kutsuu toisinaan mulueneiksi, katupojiksi. Jos vertaa torstain tapahtumia edellisen päivän (14.11.) yleislakon tapahtumiin Espanjassa ja Portugalissa, on huomionarvoista, ettei täällä Mosambikissa käytetty banderolleja eikä lippuja eivätkä mielenosoittajat lähettäneet lehdistötiedotteita eivätkä muutenkaan artikuloineet viestiään kovin selkeästi etukäteen. Viestin selvittämiseksi toimittajat joutuivatkin haastattelemaan toimijoita ja niin valtion omistamissa kuin itsenäisissäkin viestimissä mielenosoittajien vaatimuksia tuotiin yllättävän hyvin esille. Ongelmaksi ei yllättäen osoittautunutkaan lipun hinnan maltillisena pidetty nosto vaan se yhdistettynä siihen, että voittoa maksimoidakseen chapeirot eli minibussi-yrittäjät ovat pätkineet linja-autoreitin palasiksi, joiden seurauksena kauempana asuvat ovat joutuneet maksamaan kolmen tai pahimmillaan neljän matkan verran esimerkiksi vain 12 kilometrin matkasta. Chapeirot puolestaan perustelivat tätä sillä, että muuten ei toiminta ole ollut kannattavaa.

Loppu hyvin

Lehtijutuissa niin minibussi-yrittäjät, kaupungin virkamiehet kuin poliisikin vakuuttelivat yhteistyötahtoaan ongelmien ratkaisemiseksi. Chapeirot lupasivat lopettaa reittien pilkkomisen. Virkamiehet määräsivät poliisin vahtimaan laitonta pilkkomista ja pyysivät matkustajien apua, että ilmiö saataisiin kuriin. Vaikka lakkopäivänä naapurikaupunki Matolaan saakka kävellyt kollegani päivitteli Mosambikin yhteiskunnan olevan epäjärjestyksessä niin minä olen päinvastoin jälleen kerran yllättynyt ja vaikuttunut. Vaikka uskottavia ammattiliittoja ei ole, niin rauhanomainen kansalaistoiminta ja julkinen keskustelu antoivat osansa arkisten ongelmien ratkaisuun ja niin mielenosoittajat kuin kaupunginvaltuusto kuin chapeirotkin saavuttivat ainakin osan tavoitteistaan päätyen konsensukseen. Jäämme odottelemaan ratkaisun toteutumista.
 

Maputo 15.11: Epävirallinen yleislakko Maputossa ja Matolassa

Päivitys 16.11. klo 11: Tiedotusvälineet antavat edelleen hyvin vähän tietoa, mutta vaikuttaa siltä, että suur-Maputo on palannut arkeen ja ihmiset töihin. Tiedon puutteesta johtuen on vaikea vielä tehdä suuremmin johtopäätöksiä, mutta eilinen protesti ei näyttäisi muuttuneen väkivaltaiseksi, päinvastoin kuin vuosina 2008 ja 2010, ainakaan laajemmassa mittakaavassa. Myös raskaasti aseistettu nopean toiminnan poliisi FIR oli ilmeisesti ohjeistettu välttämään provokaatioita. Televisiossa (STV) muun muassa näytettiin eilen (n. klo 14) kuinka poliisi sammutti autonrengaspaloa.    


Maputo 15.11. klo 14.45. Chiquelenen, Magoaninen ja Malangan kaupunginosissa noin kello 10:ltä alkaneessa protestissa suljettiin kaupungin sisäänmenoteitä muun muassa palavin autonrenkain. Tapahtumat käynnisti linja-autolipun lokakuisen hinnannostopäätöksen tämänaamuinen toimeenpano. Sittemmin protesti on levinnyt myös muihin kaupunginosiin, mutta kaupungin varsinaisessa keskustassa on rauhallista. Suuri osa kaupunkilaisista on lähtenyt töistä kotiin viimeistään alkuiltapäivästä – monet kävellen, koska julkinen liikenne ei ole toiminnassa. Myös kaupat ovat enimmäkseen kiinni.

Tiedotuksen säännöstelyä

Valtio pyrki aluksi hillitsemään protestia tiedonsaantia säännöstelemällä, vaikka varsinaista virallista sensuuria ei Mosambikissa ole. Yleisimmän matkapuhelinoperaattorin MCelin, joka on erityisesti lähiöiden köyhemmän väen käytössä, verkko ei toiminut, mutta käyttämäni Vodacom toimi miltei normaalisti. Tiedotusvälineet eivät aluksi kertoneet tapahtumista yhtä tai kahta itsenäistä radiokanavaa lukuun ottamatta, joihin kaupunkilaiset soittivat kertoen havainnoistaan. Oli lähes surkuhupaisaa, kun Portugalin yleisradioyhtiön televisiokanava RTP África kertoi tänään aamupäivällä Portugalin ja Espanjan eilisistä mielenosoituksista ja yleislakoista, ja uutiskuvissa kivet lensivät ja mellakkapoliisin pamppu heilui. Etelä-Euroopan levottomuudet mainittiin lyhyesti myös valtion omistaman televisiokanavan TVM:n uutisissa. Sen sijaan Mosambikin vastaavista meneillään olevista tapahtumista ei mainittu kotimaisilla kanavilla sanaakaan. Myös yksityiset televisiokanavat STV ja TV Miramar vaikenivat aina puolille päiville asti. STV:ssä esimerkiksi keskusteltiin suorassa lähetyksessä rintasyövästä. Puolen päivän jälkeen STV ja Miramar alkoivat kertoa tapahtumista, mutta TVM jatkoi vaikenemistaan. Uutissulun, jonka toimintamekanismeista ei ole tarkempaa tietoa, seurauksena varsin villitkin huhut alkoivat kiertää.

Tiedotusvälineet eivät varoittaneet riskeistä myöskään etukäteen, mutta siitäkään huolimatta lakon alkaminen tuskin oli juuri kenellekään yllätys. Erityisesti lähiöiden väki ehti puhua yleislakosta useita viikkoja, mutta yksityiskohdat, kuten alkamisaika olivat hämärän peitossa. Myöskään lakkoon kutsuvat tekstiviestit eivät kiertäneet enää, kuten edellisten vastaavien levottomuuksien jälkeen helmikuussa 2008 ja syyskuussa 2010. 

Hinnankorotus suututti

Kaupunkilaisia palaamassa kotiin puolilta päivin.

Kaupunginvaltuusto päätti lokakuussa korottaa Chapa-minibussin lipun hintaa 5:stä 7,5 meticaliin lyhyemmillä matkoilla ja 7,5 meticalista 9 meticaliin pidemmillä matkoilla. Hinnankorotuspäätös närkästytti erityisesti kaukana keskustasta asuvat pienipalkkaiset työntekijät tai epäviralliset katukaupustelijat, joiden tuloista bussiliput haukkaavat enimmillään yli tuhat meticalia minimipalkan jäädessä alimmillaan reiluun 2000 meticaliin. Toisaalta kustannusten säännöllisesti noustessa kaupungin on kallista tukea lipun hintaa. 

Vaikka tapahtumia kutsutaan yleisesti lakoksi, protestin takana ei ole yksikään ammattiliitto tai kansalaisjärjestö. Itsenäinen lehdistö on pitkään valittanut sitä, että Mosambikista puuttuu työntekijöiden luottamusta nauttiva ammattiyhdistysliike, jonka vuoksi tällaiset yhteiskunnalliset kamppailut eivät ole kenenkään hallinnassa.