Blogin nimi viittaa Benedict Andersonin metaforaan, jonka mukaan kansakunnat uneksivat itsensä sekä mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton romaaniin Terra Sonâmbula (Unissakävelijämaa). Unissakävelijämaan uneksinta jatkuu yhä ja kuten olettaa sopii välillä kovin rauhattomana, kiistoissa, seremonioissa, kaduilla, keskusteluissa, musiikissa...

perjantai 20. joulukuuta 2013

Interventiomusiikkia 5: Mali ya Pepha

Tässä seuraava jakso interventiomusiikkia käsittelevässä sarjassani. Ensin alla sanoitus suomeksi ja sitten alkuperäiskielellä shanganaksi (suomennos kirjoittajan). Eugenio Mucavelin Mali ya Pepha ilmestyi 1990-luvun puolivälissä, kun yksityistämisten ja rakennesopeutusohjelmien tuloksena varallisuuserot olivat kasvaneet dramaattisesti. Kappale käsittelee taloudellista epätasa-arvoa kahden ääriesimerkin avulla.

Paperirahaa, paperirahaa
Paperirahaa, paperirahaa
meticaliakaan ei valitettavasti ole.

On olemassa niitä, jotka syövät ähkyyn asti 
ja sen jälkeenkin vielä syövät jälkiruokaa
kun sinä, minä ja vaimoni
olemme kuolemassa nälkään

Kun kevyt tuuli tuo herkullisen ruuan tuoksun sieraimiimme
sinä, minä ja vaimoni
olemme kuolemassa nälkään

Kun kevyt tuuli tuo paahtuneen ximan (maissipuuro) tuoksun sieraimiimme
sinä, minä ja vaimoni
olemme kuolemassa nälkään

Elämme vihanneksilla (vailla muita raaka-aineita) kun he syövät yltäkylläisesti

Voit nähdä henkilön, joka on tosi lihava
Ajattelet, että hänellä on varoja,
mutta lihavuus johtuukin köyhyydestä

Näet toisen, joka on tosi laiha, mutta syö lakkaamatta
Etkö näekin toisen, joka on tosi laiha, mutta syö lakkaamatta?

Tyttäreni, keitä kakanaa
Vaikka se on kitkerää
Syö väkisin
ja juo vettä päälle

-------------------------------------------------

Mali ya phepha
Mali ya phepha
Mali ya phepha
A mali ya phepha, metikali ayina khombo (2x)

Va koni lava va dlaka va xuza va tlhela va lalela kuvi
mini na weni n’kata ho sika hi nd’lala

Va koni lava va dlaka va xuza va tlhela va filhula

kuvi weni na mini n’kata ho sika hi nd’lala
Loku svi moiana svi ku peh ku nunwela mafandjara,

kuvi weni na mini n’kata ho sika hi nd’lala
Loku svi moiana svi ku peh ku nunwela mafandjara,

kuvi mini na weni n’kata ho sika hi nd’lala

na weni n’kata ho sika hi nd’lala queimada,
Hine hi kone hi hanha hiswi tsakatu hi huma

Loku svi moiana svi ku peh kacha usvu, kuvi mini
tindende kuve vone vadla mpunha mpunha (2X)

Munwani ungamu vona a kuluka kuluka kuluka a phinheta,
Uku utwa ani timale kuvi i mizi wa siwana (2X)

Wamuvona ku lala nhana
Wamuvona ku lala nhana
Wamuvona ku lala nhana
Wamuvona ku lala nhana awumu voni ku lala nhana
a minta yinga tchai.

Nili nwananga vuya utani svekela xi dana nkaka kuvi
xa bava tiyisela utanwa mati (4x)


Global Finland: Sarvikuono kainalossa Maputossa


Kyselin kerran alakaupungin käsityötorilla piloillani sarvikuonojen saatavuudesta.

Värikkäistä capulana-kankaista ja jonkinlaisesta korimateriaalista tehtyjä kännykkäkoteloita ja korurasioita kauppaava mama vastasi melkein loukkaantuneena, että toki niitä löytyy, ja lähetti oitis apulaisensa hakemaan näytettä.

Ei ollut kuitenkaan aikaa jäädä odottelemaan, joten pyysin pojan takaisin. En sitä paitsi varsinaisesti halunnut sekaantua tällaiseen hämäräpuuhaan.

Pääpukarit Kiinasta
Pari kuukautta myöhemmin, kun olin jo unohtanut koko jutun, kiinalainen tutkiva journalisti tuli kotiini kyselemään sarvikuonokaupasta. Mies kertoi tulleensa siihen tulokseen, että tämän kansainvälisten sopimusten ja Mosambikin lakien vastaisen kaupan pääpukarit ovat enimmäkseen kiinalaisia.

Aluksi väitin, että en tiedä mitään, mutta sitten muisti alkoi palata pätkittäin. Mieleeni palautui erittäin epäilyttävän näköinen kiinalaisseurue pizzeriassa juomalaseineen torin läheisyydessä sijaitsevalla Rua de Araujo -kadulla, jossa prostituoidut ja heidän asiakkaansa kohtaavat.

Näky jäi mieleeni, koska kiinalaisia, vaikka heitä on Maputossa päivä päivältä enemmän, näkee harvoin istuskelemassa muualla kuin kiinalaisissa ravintoloissa.
Kiinalaistyöläisiä on käsketty välttämään vuorovaikutusta paikallisväestön kanssa ja sikariporras taas on yhtä eristynyt paikallisesta sosiaalisesta todellisuudesta kuin muidenkin maiden ekspatriaatit.

Lisäksi mieleeni palautui se torin nurkka, josta sarvikuonoa voisi löytyä.

Naamareiden takaa

Rua de Araujon päässä torilla suurin yllätys oli, että sarvikuonot olivat esillä hätkähdyttävän avoimesti, apposen avonaisissa pahvilaatikoissa heti rituaalinaamareiden takana.

Huomautettakoon, että maan suurin poliisitiheys lienee juuri näissä kortteleissa eikä lähimmälle poliisiasemalle ole torilta kuin 50 metriä. Juuri kun katselimme sarvikuonoja, ajoi ohitse pari poliisiautoa.

Päättelin, että homma lienee niin tehokkaasti lainvartijoiden suojeluksessa, että parempi olla kaivamatta esille kameroita.

Keräilijöille ja ympäristöaktivisteille tiedoksi: sarvikuonot löytyvät lauantaisin kaupungin suosituimpiin nähtävyyksiin kuuluvan Fortalezan eli linnakkeen viereiseltä torilta yhtä kuuluisan Cafe Continental -konditorian puoleisesta nurkasta.

Kirjoittaja on antropologi ja vapaa Mosambikin kirjeenvaihtaja http://www.unissakavelijamaasta.blogspot.fi

JANNE RANTALA 2.12.2013