Karjalaisen kolumnejani. Julkaistu: 19.01.2015 10:03
Mosambikissa ihmetellään uskonnollista vihanpitoa ja terrorismia
Isku pilalehti Charlie Hebdonin toimitukseen, muut viime päivien
jihadistiset iskut Euroopassa ja maailmalla ja uutiset suomalaisista
”jihad-ristiretkeläisistä” tuntuvat Mosambikista katsottuna
epätodellisilta kuin painajaisuni. Ne toivat mieleeni nykyään 80
prosenttisesti katolisessa Portugalissa käytetyn sanan ”Oxalá”, joka
tarkoittaa toivomista.
Mauriaikoina noin vuosina 700-1500 niin niemimaan muslimit, juutalaiset kuin kristityt käyttivät tältä kuulostavia versioita arabian Inshallah- eli Jos Jumala suo -tervehdyksestä.
Islamilaisittain kun on suotavaa, että tulevaisuudesta puhuttaessa muistettaisiin Jumala, ja löytyypä sille perusteet Raamatustakin, kuten Apostolien teoista ja Psalmeista.
Mosambik on yksi maailman köyhimmistä maista, eikä inhimillisen kehityksen indeksilläkään juuri kehuskella.
Täällä ei kuitenkaan ole jihadisteja, islam-fobisteja eikä uskonnollisten ryhmien välistä vihanpitoa. Nigeriasta, Pakistanista ja Euroopastakin tulevat uutiset terrori-iskuista, iskuista moskeijoihin ja synagogiin ja itsemurhapommittajista herättävät täällä suurta hämmästystä.
Mosambikilaisista on kristittyjä hieman alle puolet ja muslimeita noin neljännes. Etenkin kaupungeissa muslimit, kristityt ja perinteisen esivanhempien kunnioituksen kannattajat elävät naapureina ja työkavereina, tanssivat samaa musiikkia ja osallistuvat samoihin juhliin.
On vaikea sanoa, miksi Mosambikissa ei ole kiihkouskovaisten terrorismia ja miksi sitä on muun muassa Euroopassa.
Johtuisiko se siitä, että täkäläiset kristityt ja muslimit eivät sorra toisiaan?
He myös noudattavat paikallisia, eivät esimerkiksi Roomasta tai Arabian niemimaalta tuotuja, tapoja ja lukevat kirjoituksiaan kulttuuritaustastaan, toki monikulttuurisesta, käsin.
Esimerkiksi länsimaissa molempiin uskontoihin liitetty seksuaalikielteisyys on vierasta.
Pukeutumisella voi Mosambikissa viestittää uskontoaan, mutta ei se mitenkään pakollista ole. Niinpä yliopiston muslimitutkijoita ei erota heidän kristityistä kollegoistaan, ellei yhden kollegani ramadan-kuukauden pyhittämiseksi pitämää huivia lasketa.
Juuri kukaan ei kyseenalaista islamilaisen tutkijakollegani ottamia oluita tai muuta kohtuullista alkoholin käyttöä. Imaamin tyttären rantakadulla pitämää miniminihametta toki tietyissä piireissä paheksutaan, mutta ei siitä aseellista jihadia kukaan ole julistamassa.
Mosambikissa uskontojen sijaan toistensa kimpussa ovat pääoppositiopuolue Renamo ja valtapuolue Frelimo. Ne selvittelivät hiljattain välejään asein 17 kuukauden ajan, 20 vuotta kestäneen rauhan riskeeraten. Uskontojen välinen dialogi ei kuitenkaan tästä häiriintynyt vaan jopa lisääntyi.
Uskonnolliset johtajat tapasivat säännöllisesti konfliktin osapuolia ja vetosivat väsymättä rauhan puolesta.
Mosambikin mallilla ei valitettavasti ole elinikäistä takuuta.
Arabityyliin kaapuihin ja kasvot peittäviin huntuihin pukeutumista näkee jo silloin tällöin kaupungeissa. Se voi olla joko vain pakistanilaistaustaisten mosambikilaisten harmiton muoti-ilmiö tai pohjoisesta päin hiljattain tulleiden tai siellä koulutuksensa saaneiden saarnaajien vaikutusta.
Uskonnollinen mainonta on täällä yleistä ja luultavasti melko halpaa.
Parilla kirkolla ja yhdellä islamilaisella organisaatiolla on omat televisiokanavansa, joiden rahoitus ja sisältö tulevat osin ulkomailta.
Silti Mosambik on ainakin toistaiseksi välttynyt uskonnollisen kiihkoilulta.
Nyt on koputettava puuta ja sanottava oxalá! Eihän Somaliankaan aikoinaan uskottu joutuvan kärsimään jihadismista.
Uusin tässä noin vuosikymmenen takaisen ehdotukseni.
Islamilainen teologia pitäisi sisällyttää osaksi Itä-Suomen yliopiston oppiainevalikoimaa ja mahdollisesti liittää teologiseen osastoon.
Jo tällä hetkellä läntinen ja itäinen teologia ovat poikkeuksellisesti yhdessä. Tässä olisi mahdollisuus Mosambikin hyväksi koetun uskontojenvälisen dialogin toteuttamiseen Joensuussa ja Suomessa, maamme erinomaisilla opetus- ja tutkimusresursseilla.
janne.juhana@gmail.com
Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja vapaa toimittaja.
Mauriaikoina noin vuosina 700-1500 niin niemimaan muslimit, juutalaiset kuin kristityt käyttivät tältä kuulostavia versioita arabian Inshallah- eli Jos Jumala suo -tervehdyksestä.
Islamilaisittain kun on suotavaa, että tulevaisuudesta puhuttaessa muistettaisiin Jumala, ja löytyypä sille perusteet Raamatustakin, kuten Apostolien teoista ja Psalmeista.
Mosambik on yksi maailman köyhimmistä maista, eikä inhimillisen kehityksen indeksilläkään juuri kehuskella.
Täällä ei kuitenkaan ole jihadisteja, islam-fobisteja eikä uskonnollisten ryhmien välistä vihanpitoa. Nigeriasta, Pakistanista ja Euroopastakin tulevat uutiset terrori-iskuista, iskuista moskeijoihin ja synagogiin ja itsemurhapommittajista herättävät täällä suurta hämmästystä.
Mosambikilaisista on kristittyjä hieman alle puolet ja muslimeita noin neljännes. Etenkin kaupungeissa muslimit, kristityt ja perinteisen esivanhempien kunnioituksen kannattajat elävät naapureina ja työkavereina, tanssivat samaa musiikkia ja osallistuvat samoihin juhliin.
On vaikea sanoa, miksi Mosambikissa ei ole kiihkouskovaisten terrorismia ja miksi sitä on muun muassa Euroopassa.
Johtuisiko se siitä, että täkäläiset kristityt ja muslimit eivät sorra toisiaan?
He myös noudattavat paikallisia, eivät esimerkiksi Roomasta tai Arabian niemimaalta tuotuja, tapoja ja lukevat kirjoituksiaan kulttuuritaustastaan, toki monikulttuurisesta, käsin.
Esimerkiksi länsimaissa molempiin uskontoihin liitetty seksuaalikielteisyys on vierasta.
Pukeutumisella voi Mosambikissa viestittää uskontoaan, mutta ei se mitenkään pakollista ole. Niinpä yliopiston muslimitutkijoita ei erota heidän kristityistä kollegoistaan, ellei yhden kollegani ramadan-kuukauden pyhittämiseksi pitämää huivia lasketa.
Juuri kukaan ei kyseenalaista islamilaisen tutkijakollegani ottamia oluita tai muuta kohtuullista alkoholin käyttöä. Imaamin tyttären rantakadulla pitämää miniminihametta toki tietyissä piireissä paheksutaan, mutta ei siitä aseellista jihadia kukaan ole julistamassa.
Mosambikissa uskontojen sijaan toistensa kimpussa ovat pääoppositiopuolue Renamo ja valtapuolue Frelimo. Ne selvittelivät hiljattain välejään asein 17 kuukauden ajan, 20 vuotta kestäneen rauhan riskeeraten. Uskontojen välinen dialogi ei kuitenkaan tästä häiriintynyt vaan jopa lisääntyi.
Uskonnolliset johtajat tapasivat säännöllisesti konfliktin osapuolia ja vetosivat väsymättä rauhan puolesta.
Mosambikin mallilla ei valitettavasti ole elinikäistä takuuta.
Arabityyliin kaapuihin ja kasvot peittäviin huntuihin pukeutumista näkee jo silloin tällöin kaupungeissa. Se voi olla joko vain pakistanilaistaustaisten mosambikilaisten harmiton muoti-ilmiö tai pohjoisesta päin hiljattain tulleiden tai siellä koulutuksensa saaneiden saarnaajien vaikutusta.
Uskonnollinen mainonta on täällä yleistä ja luultavasti melko halpaa.
Parilla kirkolla ja yhdellä islamilaisella organisaatiolla on omat televisiokanavansa, joiden rahoitus ja sisältö tulevat osin ulkomailta.
Silti Mosambik on ainakin toistaiseksi välttynyt uskonnollisen kiihkoilulta.
Nyt on koputettava puuta ja sanottava oxalá! Eihän Somaliankaan aikoinaan uskottu joutuvan kärsimään jihadismista.
Uusin tässä noin vuosikymmenen takaisen ehdotukseni.
Islamilainen teologia pitäisi sisällyttää osaksi Itä-Suomen yliopiston oppiainevalikoimaa ja mahdollisesti liittää teologiseen osastoon.
Jo tällä hetkellä läntinen ja itäinen teologia ovat poikkeuksellisesti yhdessä. Tässä olisi mahdollisuus Mosambikin hyväksi koetun uskontojenvälisen dialogin toteuttamiseen Joensuussa ja Suomessa, maamme erinomaisilla opetus- ja tutkimusresursseilla.
janne.juhana@gmail.com
Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja vapaa toimittaja.
