Marsalkat Machel ja Mannerheim (Karjalainen)

Tämä on julkaistu 23.9. sanomalehti Karjalaisen kolumnipalstallani "Kirjeitä Mosambikista". Machelin kuolemasta tulee tänään kuluneeksi 30 vuotta. Se lienee syy siihen miksi kutsuja esitelmöimään sataa Maputossa. 

Carl Gustaf Emil Mannerheim ja Mosambikin ensimmäinen presidentti Samora Moíses Machel olivat molemmat marsalkkoja ja oli heillä muutakin yhteistä.

Olin taannoin yhteydessä uskontotieteilijä Jere Kyyrön kanssa Turun yliopistosta. Molempien väitöskirjatyössä on merkittävä roolinsa jo edesmenneellä marsalkalla, joista kummatkin olivat sisällissotiensa voittaneen osapuolen johdossa ja siksi luonnollisesti varsin kiistanalaisia. Kyyrö tutkii Mannerheimia käsittelevien nykytaideteosten herättämää kritiikkiä, joka aika ajoin sisältää myös kovaa moralistista paheksuntaa. Itse olen tutkinut sitä miten räp-muusikot mobilisoivat Mosambikin marsalkan Samora Machelin muiston ja äänen etupäässä nykypolitiikkaa arvostellakseen.

Marsalkka Mannerheim on ollut vuosikymmenien mittaan varsin kiistelty hahmo, mutta silti hänet äänestettiin Yleisradion järjestämässä äänestyksessä suurimmaksi suomalaiseksi vuonna 2004. Mannerheim oli alkuaan tsaarin armeijan kenraali ja sitten Suomen sisällissodassa 1918 voittoisten valkoisten kenraali. Monipuoluedemokratiaa arvostelleet heimosoturit ja fasistit ajoivat häntä sotien välisinä vuosikymmeninä Suomen johtoon. Sodan hävinneen osapuolen, punaisten muistoissa Mannerheim pysyi lahtarikenraalina, mutta häntä muisteltiin myös homoseksuaalina. Tästä suuntautumisasiasta ammensi yksi Mannerheimia käsittelevä romanttinen nukkeanimaatioelokuva, Katariina Lindqvistin ohjaama Uralin perhonen, josta etenkin iltapäivälehdet kohisivat. Media-kohua nostatettiin myös siitä, että Erkko Lyytisen Suomen Marsalkka -elokuvassa oli pääosassa kenialainen musta näyttelijä.

Marsalkka Machel oli Mosambikin vapautusrintaman, Frelimon, sotilaallinen komentaja ja puheenjohtaja 1960-luvun lopulta lähtien sekä vuonna 1975 itsenäistyneen Mosambikin ensimmäinen presidentti. Machelin johtamassa Mosambikissa ainoa sallittu puolue oli marxilais-leniniläiseksi julistautunut Frelimo. Poliittinen autöritäärisyys johti osaltaan 16-vuotiseen sisällissotaan.

Toisaalta hänen valtakaudellaan alkuaan lähes läpeensä lukutaidoton kansa saavutti ainakin periaatteessa universaalin koulutuksen ja terveydenhuollon. Vallanpitäjien aseman käyttöä henkilökohtaisen edun ajamiseksi ei hyväksytty. Korruptioon syyllistyneitä korkeita virkamiehiä nöyryytettiin julkisesti. Näistä syistä vuonna 1986 kuolleen Machelia aikoja on ikävöity kansan keskuudessa varsinkin 2000-luvun alusta lähtien. Osana kansan muistelua Maputon räppärit ovat sommitelleet usein pelkällä etunimellä ”Samoraksi” kutsutun Machelin palopuheiden pätkiä omien riimillisten säkeidensä sekaan.

Reaktiona kansanmuisteluun hallitus käynnisti Machelin melko sisällöttömän kunnianpalautuksen. Se huipentui Samora Machelin vuoteen 2011, jossa paljastettiin puolitoista vuosikymmentä kuolleena maannutta miestä esittäviä jättipatsaita. Hallituksen äänenkannattaja Domingo-viikkolehti julisti Machelin vuoden hahmoksi. Räppärien sanoituksissa Machelin ääni on puolestaan mobilisoitu nykyisten vallanpitäjien korruption ja ahneuden kritisoimiseen. Moni valtapuolue Frelimon kannattaja syyttää räppäreitä vääränlaisesta Machelin muistelemisesta, sillä Machelhan oli Frelimon johtaja. Räppärit puolestaan ajattelevat, että toisin kuin nykyjohtajat, Machel kritisoi myös omaa puoluettaan ja eliitin etuoikeuksia.

 

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja vapaa toimittaja janne.juhana@gmail.com .

Kiinni historiassa (Kehitys - Utveckling)

Kolumnini syyskuun Kehitys-lehdessä ja tässä alla:

Kiinni historiassa

Mosambikin valtapuolue Frelimo pitää itseään maansa vapauttajana. Tappio parlamenttivaaleissa merkitsisi sille likipitäen kolonialismin paluuta.

SIIRTOMAAVALLAT kirjoittivat yksipuolisesti Afrikan historian. Siksi monet Afrikan valtiot haluavat yhä pakonomaisesti määritellä historiallisen totuuden. Vallanpitäjät kontrolloivat historiaa esimerkiksi pimittämällä arkistolähteitä. Tutkijoita ja toimittajia painostetaan pysymään virallisella linjalla uhkailemalla ja silkalla väkivallalla.

Mosambikin nykyinen tilanne osoittaa sen, kuinka myös jälkikoloniaalinen historian vääristely voi vaarantaa yhteiskuntarauhan.

Mosambik itsenäistyi Portugalista vuonna 1975. Sen jälkeen vallassa on ollut vapautusrintamataustainen puolue Frelimo. Sisällissota Frelimon ja sissiliike Renamon välillä puhkesi vuonna 1976. Se oli pohjimmiltaan kahden kotimaisen armeijan sotaa siviiliväestöä vastaan. Jopa miljoona mosambikilaista kuoli nälkään ja väkivaltaisuuksiin, mutta raakuuksia ei selvitetty eikä totuuskomissioita Etelä-Afrikan malliin perustettu.

Renamo muuttui vuoden 1992 rauhansopimuksen jälkeen puolueeksi, joka on pysynyt oppositiossa.

KUN FRELIMO JA RENAMO tarttuivat aseisiin vuonna 2012, uutta konfliktia oli aluksi vaikea uskoa. Taistelut Keski-Mosambikin syrjäseuduilla ja rynnäköt oppositiopuolueiden toimistoihin tulkittiin aluksi yksittäisiksi tapauksiksi. Kaupungeissa oli päällisin puolin rauhallista.

Portugalinkielisen maailman ulkopuolella konflikti huomattiin kunnolla vasta elokuussa 2014, jolloin rauhansopimus solmittiin.

Sotilaallinen jännitys ei kuitenkaan lauennut. Renamo tekee toistuvasti aseellisia iskuja maanteille ja valtionhallinnon rakennuksiin, kuten poliisiasemille. Frelimon johtama maan armeija on murhannut ja raiskannut kylien asukkaita, tuhonnut taloja ja viljavarastoja ainakin Teten läänissä Keski-Mosambikissa. Tuhannet ihmiset ovat paenneet naapurimaahan Malawiin.

Vihollisuuksien seurauksena metical-valuutan arvo on puolittunut, hinnat ovat nousseet ja yksityiset investoinnit liki pysähtyneet.

Kaiken huipuksi paljastui, että Mosambikin hallitus otti noin miljardin euron lainan ilman parlamentin hyväksyntää vuosina 2013–2014. Laina oli osa suurempaa velkapakettia. Frelimo aikoi ostaa salatulla lainalla aseita, jotta se voisi kukistaa Renamon sotilaallisesti.

Yksi konfliktin tärkeä mutta vähemmän käsitelty syy on historian hyväksikäyttö.

VALTAPUOLUE FRELIMO julistaa toistuvasti, että se vapautti maan siirtomaavallasta. Siksi opposition vaalivoitto merkitsisi Frelimolle likipitäen kolonialismin paluuta.

Keski- ja Pohjois-Mosambikissa katsotaan, että valta ja vauraus jakautuvat vääristellyn historian perusteella. Esimerkiksi Sofalan läänin asukkaat Keski-Mosambikissa sanovat, että heidän vapaustaistelijansa syrjäytettiin itsenäisyyssodan aikana Frelimon johdosta valheellisin perustein, tapettiin ja tarkoituksella unohdettiin. Heidän mukaansa vauraus valui vallan mukana etelään.

Yksiääniseen historiaan takertuminen ylläpitää käsitystä siitä, että Frelimo ja Renamo ovat toistensa vihollisia. Sen vuoksi levottomuudet jatkuvat ja demokratia haurastuu.

Kestävä rauha voidaan saavuttaa vain avaamalla sotien julmuudet avoimelle keskustelulle. Ehkä ei ole liian myöhäistä perustaa totuuskomissiota.

 

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston kulttuuritieteiden tohtoriopiskelija ja vapaa toimittaja, joka asuu Mosambikissa.

Kestävä rauha voidaan saavuttaa vain avaamalla sotien julmuudet avoimelle keskustelulle.