Tämä julkaistiin viime kuun puolella Karjalaisen kolumnisarjassani...
Kolmeen vuoteen ensimmäistä kertaa Suomen kamaralla saa hämmästymään monesta niin hyvästä kuin huonostakin asiasta. Vahtimattomat narikat, joihin voi huoletta jättää päällysvaatteensa. Maitohorsman ja mustikkakankaan, lehmänlannan ja nokkosen tuoksu aamukasteessa. Kaiken kaikkiaan hämmästyttävä hiljaisuus. Kävelen pikkukaupungin halki ilman, että vastaan tulee ketään. Uimahallissa saan valita seitsemästä tyhjästä radasta. Ruuhkattomia teitä jopa pääkaupunkiseudulla. Niin hyvä infrastruktuuri niin vähille ihmisille, mutta silti monen mielestä Suomi on hätätilassa.
Ikävää on, että satavuotias Suomi näyttää käpertyvän yhä enemmän itseensä. Huoltoaseman hyllyssä on lähinnä lauluja korsuista tai levyjä, joiden kannessa on Suomenlippu. Keskiaikapäivien turnajaisnäytös Sibeliuksen Finlandian tahdissa menee tahattoman komiikan puolelle. Onko satavuotias Suomi vajonnut keskiaikaan vai samaistetaanko autonomian aika siihen? Radiosta kuulen kehotuksen pukeutua sinivalkoisiin ja mennä kansallispuistoon kuuntelemaan isänmaallista musiikkia. Luulen sitä ensin vitsiksi, mutta äitini kertoo, että kyse on ihan oikeasta mainoksesta. Mutta mistä lähtien sinivalkoisiin pukeutuminen on ollut kansanperinnettä?
Muualtakin länsimaista kuuluu kummia: amerikkalaisystävältä kuulen presidentti Trumpin perustamasta yksityisestä televisiokanavasta, jonka uutiset ovat täynnä presidentin tekemisiä positiivisessa valossa esitettynä. Vastasin sen kuulostavan ihan Mosambikin valtiolliselta kanavalta edellisen presidentin aikana tai jopa kapitalistiversiolta Pohjois-Koreasta.
Kun keskikohta syöksyy kohti äärioikeaa, nimitetään minun kaltaisiani kirjoittajia kukkahattutädeiksi tai toiseksi ääripääksi (eräs lukija tosin piti kirjoituksiani konservatiivisina). Niitä puolestaan kutsutaan tolkun ihmisiksi, jotka vaativat nykyajan anne frankkien ilmiantamista ja heidän auttamisensa tekemistä laittomaksi.
Ministeri Petteri Orpo puolustaa vaimoaan painottamalla, ettei tämä ole auttanut yhtäkään suojelun tarpeen perusteella turvapaikkaa hakevaa. Senkin huomaan, että monet onneksi ovat. Ystävät, jotka vielä vuosikymmen sitten asuivat itsekin pienissä hellahuoneissa, jakavat nyt asuntojaan vainoja pakeneville. Tällaisia asioita kysytään Ilmestyskirjan mukaan viimeisellä tuomiolla, ei kenenkään sitoutumista länsimaisen kulttuuriin tai yksinomaisesti heteroavioliiton pyhyyteen.
Juna Helsingistä Ouluun torstai-iltana 31.8. muistutti siitä, ettei vauraankaan maan infrastruktuuri ole haavoittumaton edes arkipäiväisten luonnonvoimien edessä. Törmäys hirviemoon ja vasaan rikkoi veturin hallintalaitteet ja pysäytti pääradan liikenteen useiksi tunneiksi. Veturin etumus oli aivan veressä ja niin myös ensimmäisten vaunujen kyljet. Perillä sateisessa Kokkolassa taksi sujahti nenäni edestä. VR:n mukaan matkat viivästyivät noin kaksi tuntia, mutta muun muassa oma saapumiseni viivästyi jopa viitisen tuntia. Aamulla tiedotusvälineet näyttivät nielleen VR:n syötin. Junan sadat matkustajat tiesivät sen kuitenkin petolliseksi. Niin myös hiljaisessa Suomessa tietoa vääristellään taloudellisten etujen nimissä.
Kulttuuriantropologi Janne Rantala väitteli 9.9. Itä-Suomen yliopistossa.
