Kolumnini Karjalaisen Kirjeitä Mosambikista -palstalla.
Kuulostaa kenties vainoharhaiselta, mutta Suomessa nyt pitkästä aikaa käydessäni huomasin, että nykyisessä tietoyhteiskunnassa Isoveli todellakin valvoo kuin George Orwellin tulevaisuuteen sijoittuvassa romaanissa konsanaan nimeltään ”1984”.
Huomasin valvonnan pian kotimaahan saavuttuani, jolloin alkoi senssi-ilmoitusten aggressiivinen tyrkytys älypuhelimitse. Kun tarkoitukseni oli ladata mosambikilaista räppikappaletta, ilmestyi selaimen välilehtiin asiaan millään tavalla liittymättömiä vähäpukeisia typyköitä. He halusivat mukamaste seikkailua kanssani.
Ystäväni kanssa järjestämääni kokeilua, jossa mainitsimme noin kymmenen minuutin puhelun ajan toistuvasti ja tarkoituksella Luis Vuttonin, seurasi puolestaan sarja pikalainatarjouksia. Käsilaukuistaan tunnettu ranskalainen merkki tunnetaan Mosambikissa erityisesti tuoteväärennösten vuoksi. Aidon näin viimeksi tiettävästi Champ Elyseen gallerioissa Pariisissa moukkamaiseen hintaan 3500 euroa.
Liekö kyse yhteensattumasta? Aikamme tietotekniikalle on tuskin ylivoimasta havaita puolisoiden kännyköiden etäisyyden kasvaneen muutamalla tuhannella kilometrillä tai tunnistaa tuotemerkkejä puheesta. Asennusvaiheessa annamme sovelluksille oikeuden käyttää matkapuhelintemme mikrofoneja ja kameroita meiltä erikseen lupaa kysymättä.
Toisaalta voipa olla niinkin, ettei yksi maailman köyhimmistä maista, Mosambik, ole kovin houkutteleva markkina-alue nykyajan senssipalveluille tai laukkumerkeille. Yhä vain muotitietoisemmaksi muuttuva vauras Suomi sen sijaan on.
Informaatiota, jota puhelimiemme ja tietokoneidemme avulla lakkaamatta kerätään, pidetään erittäin tuottoisana hyödykkeenä hakukoneyhtiöiden, mainostajien, tuotekehittelijöiden, tiedustelupalvelujen ja verkkorikollisten piirissä. Plussakortittomasta asiakkaasta, joka maksaa käteisellä, on näille yhtiöille kaikkein vähiten hyötyä. Ruotsi onkin aikonut vähitellen luopua käteisen käytöstä kokonaan, en tiedä keiden painostuksesta. Kiitos euron, voi Kolmannelle linjallekin jatkossa palata perinteikkään setelikäärön kanssa eikä tarvitse tyytyä näyttämään pupillejaan infrapunalukijalle.
Silti meilläkin Isoveli valvoo kuin Orwellin totalitaristisessa dysutopiassa konsanaan. Pieninkin kolhaisu kansalaisten turvallisuuden tunteeseen saa poliitikot vaatimaan lisää elektronista valvontaa entisen päälle, kuten Turun taannoisten puukotusten jälkeen.
Tietokonetta ja älypuhelinta käyttävä humanistikin ymmärtää tietotekniikan voiman. Kunpa se saataisiin valjastettua edistämään onnellisuutta, rauhaa ja totuutta eikä vain kaupallisia ja sotilaallisia päämääriä ja kansalaisten kyttäämistä.
Janne Rantala väitteli syyskuussa Itä-Suomen yliopiston kultuuritieteissä ja työskentelee tällä hetkellä tulevaisuuden teknologioiden laitoksella Turun yliopistossa.
